Wild Blush – luomuomena-, vadelma- ja ruusunmarjamehu 330 ml

Omena, vadelma ja ruusunmarja tieteellisessä tutkimuksessa

Omena, vadelma ja ruusunmarja kuuluvat kaikki ruusukasvien heimoon (Rosaceae), ja kaikkia kolmea on tutkittu riittävän usein, että aukot aineistossa ovat yhtä kertovia kuin löydökset itse. Seuraavassa on se, mitä vertaisarvioitu kirjallisuus sanoo kasveista itsestään — niiden koostumuksesta, siitä mitä niille tapahtuu puristuksessa, ja siitä mitä ihmistutkimukset ovat ja eivät ole löytäneet. Tutkimusasetelma on mainittu joka kerta, koska juuri näiden kolmen hedelmän kohdalla tuloksen ratkaisee yleensä se, missä muodossa niitä on nautittu.

1. Kolme saman heimon hedelmää, kolme erilaista C-vitamiinitarinaa

Ruusunmarja on se, joka kantaa vitamiinin, ja sen julkaistut luvut eroavat nelinkertaisesti syystä, joka kannattaa tietää. Liettualainen ryhmä, joka kasvatti yhdellä luomutilalla rinnakkain Rosa rugosa ja Rosa canina, mittasi tuoreen R. rugosa hedelmälihasta 736.27 mg askorbiinihappoa 100 grammassa, kun taas lajilla R. canina luku oli 385.82 mg [1]. Kaupassa kiertävä 3,036.08 mg 100 grammassa on saman ryhmän luku, mutta kylmäkuivatusta hedelmälihasta varhaisessa, vielä kypsymättömässä vaiheessa — se on kuiva-ainetta, ei tuorepainoa koskeva luku [2]. Vadelma on kertaluokkaa alempana: kolme Lublinissa kasvatettua lajiketta mittasivat 22.8, 25.1 ja 27.0 mg 100 grammassa tuoretta hedelmää, ja saman ryhmän toinen lajikesarja antoi 28.2–33.6 mg [3,4]. Omenan kohdalla rehellinen vastaus on, ettei luku ole käyttökelpoinen: ainoa julkaistu vaihteluäli, 14.97–31.48 mg 100 grammassa, ei kerro, koskeeko se tuorepainoa vai kuiva-ainetta [5]. C-vitamiini on yksi niistä harvoista ravintoaineista, joiden takana on EU:ssa hyväksytty sanamuoto: se edistää immuunijärjestelmän normaalia toimintaa, normaalia kollageenin muodostumista sekä väsymyksen ja uupumuksen vähenemistä.

2. Kypsymisparadoksi, johon ei ole hyvää vastausta

Saksalaiset mittaukset eri kypsymisvaiheissa osoittivat, että C-vitamiinin pitoisuus Rosa rugosa -ruusunmarjoissa saavuttaa huippunsa, kun hedelmä on vielä oranssi — noin 1,090 mg 100 grammassa tuorepainoa — ja on alempi, kun marja on muuttunut täysin punaiseksi; samaan aikaan fenolien kokonaispitoisuus jatkaa nousuaan täyteen kypsyyteen asti pysyen joka vaiheessa yli 1,000 mg gallushappoekvivalenttia 100 grammassa, ja karotenoidit kertyvät samaan suuntaan kuin fenolit [6]. Poimintapäivää, joka optimoisi molemmat, ei ole. Rosa rugosa on poikkeuksellinen myös siinä, että se kantaa lykopeenia luteiinin ja zeaksantiinin rinnalla — yhdessä hedelmässä tämä ei ole tavallinen yhdistelmä — ja rinnakkaisvertailussa sen beetakaroteeni ja lykopeeni olivat noin kolme kertaa korkeammat kuin lajilla R. canina, joka kasvoi samassa paikassa, kun taas R. canina oli hieman korkeampi luteiinissa ja zeaksantiinissa [1].

3. Missä omenan polyfenolit ovat, ja laskutoimitus joka yleensä jätetään pois

Polyfenolien kokonaispitoisuus 104 eurooppalaisessa lajikkeessa oli keskimäärin 150 mg katekiiniekvivalenttia 100 grammassa tuoretta hedelmää, vaihteluvälillä 52–378 — seitsenkertainen hajonta yhden lajin sisällä [5]. Kuori kantaa kaksi tai kolme kertaa hedelmälihan pitoisuuden: puolalaisissa lajikkeissa 182–328 mg katekiiniekvivalenttia 100 grammassa vastaan 54–174 hedelmälihassa [5], ja 18 vanhan Banaatin lajikkeen riippumaton mittaus havaitsi kuoren olevan keskimäärin noin 1.9 kertaa hedelmälihaa runsaampi, kahdessa lajikkeessa suhde oli päinvastainen [7]. Osa, joka yleensä jää mainitsematta: kuori on vain noin 10 prosenttia hedelmän painosta [5]. Kolminkertainen pitoisuus kymmenesosassa massaa tarkoittaa, että suurin osa kokonaisen omenan polyfenolikuormasta tulee silti hedelmälihasta.

4. Vadelman tunnusomainen kemia, ja kuinka suuria molekyylit ovat

Vadelman tunnusomaiset yhdisteet ovat ellagitanniinit, ja kaksi merkityksellistä ovat sanguiini H-6 ja lambertianiini C — suuria molekyylejä; lambertianiini C on noin 2,800 daltonia, karkeasti kuusi kertaa yksinkertaisen antosyaanin massa. 'Polka'-lajikkeen puristusjäännöksestä tehty ellagitanniinivalmiste oli painosta 86% tanniinia, lambertianiini C 44,156 ± 1,705 ja sanguiini H-6 35,917 ± 1,300 mg 100 grammassa valmistetta, eikä vapaata ellagihappoa havaittu lainkaan [8] — luvut koskevat puhdistettua valmistetta, eivät hedelmää. Kylmäkuivatussa kokonaisessa hedelmässä suhde on päinvastainen: sanguiini H-6 noin 450 ja lambertianiini C noin 60 mg 100 grammassa kuivaa jauhetta, eikä vapaata ellagihappoa havaittu tälläkään kertaa [9]. Lajike ja kypsyys liikuttavat molempia: 14 kypsän lajikkeen joukossa ellagitanniinipitoisuus vaihteli noin kolminkertaisesti, ja tanniinit vähenevät jyrkästi hedelmän kypsyessä [10].

5. Pigmentit: yksi antosyaani tekee suurimman osan työstä

Vadelman väri perustuu lähes kokonaan syanidiiniin, ja yksi yhdiste on ylivoimainen. Syanidiini-3-O-soforosidi muodosti noin 71% 'Polana'-lajikkeen tuoreesta hedelmämassasta mitatuista antosyaaneista — 332.0 ± 16 µg grammassa tuoretta hedelmää — ja syanidiini-3-O-glukosyylirutinosidi, syanidiini-3-O-glukosidi ja syanidiini-3-O-rutinosidi seurasivat selvästi jäljessä [11]. Kylmäkuivatussa hedelmässä sama järjestys näkyy noin 77% ja 18% osuuksina soforosidille ja glukosidille, eikä aglykoneja tai pelargonidiinipohjaisia antosyaaneja havaittu [9]. Antosyaanien kokonaismäärä punahedelmäisissä lajikkeissa oli 16.4–40.2 mg syanidiini-3-glukosidiekvivalenttia 100 grammassa tuoretta hedelmää, kun keltahedelmäisissä linjoissa samassa tutkimuksessa luku oli 0.3–1.1 mg [12].

6. Mitä puristus ja selkeytys tekevät — mitattuna, ei oletettuna

Tässä kaikki kolme hedelmää kertovat yhtä tarinaa. Vadelman mehuksi jalostamisen täydessä massatasapainossa 68.1% ellagitanniineista jäi puristusjäännökseen — ja pääosin sen siemenettömään osaan, eli hedelmälihan ja kuoren jäämään eikä siemeniin — yhdessä 87.7% flavanoleista [13]. Siirtymä mehuun laski jyrkästi molekyylimassan myötä: ellagitanniinin massan nostaminen 1,568 daltonista 2,805 daltoniin aiheutti yli kymmenkertaisen vähenemisen siinä, kuinka paljon siirtyi [13]. Mikä todella kulkee läpi, on pigmentti: valmiissa mehussa antosyaanit muodostivat 65.1% polyfenolien kokonaismäärästä [13]. Suodatus poistaa sen jälkeen suurimman osan siitä, mikä on jäljellä — 5 µm levy pidätti 100% lambertianiini C:stä ja 82% sanguiini H-6:sta, kun taas entsymaattisella selkeytyksellä ja pastöroinnilla 65 °C:ssa tai 85 °C:ssa 20 tai 60 sekunnin ajan ei ollut merkittävää vaikutusta ellagitanniineihin eikä antosyaaneihin [14]. Omena näyttää saman jaon toisessa mitassa: kaupallisissa mehuissa fenolihappojen kokonaismäärä oli sameissa mehuissa 33.07–49.69 mg 100 millilitrassa vastaan 9.79–16.00 kirkkaissa, ja klorogeenihappo — omenan tärkein fenolihappo — 30.28–48.32 vastaan 6.71–12.68 mg 100 millilitrassa [15]. Ruusunmarjalta olemassa oleva mittaus koskee mehua itseään: puristettu 100% Rosa rugosa -mehu sisälsi 253.60 mg C-vitamiinia 100 millilitrassa, siitä 78.2% L-askorbiinihappona ja 21.8% dehydroaskorbiinihappona, polyfenoleja yhteensä 272.93 mg gallushappoekvivalenttia 100 millilitrassa ja pH 3.45 [16]. Puristetun ruusunmarjamehun karotenoidipitoisuutta ei ole julkaistu missään yksiköissä; karotenoidit ovat rasvaliukoisia, eikä tiedetä, kuinka paljon niitä siirtyy mehuun.

7. Mitä sille tapahtuu pullossa

Ruusunmarja antaa selkeimmän vastauksen, joka kenelläkään on säilyvyyskysymykseen, eikä se ole mukava. Chileläisessä tutkimuksessa Rosa rubiginosa -mehusta askorbiinihappo oli kadonnut kuudenteen säilytysviikkoon mennessä kaikissa kolmessa ryhmässä — pastöroitu ja jäähdytetty mukaan luettuna. Pastörointi itse ei kustantanut juuri mitään; säilytys kustansi kaiken [17]. Nollapäivän C-vitamiiniluku kertoo siksi yksinään hyvin vähän, mikä tekee tämän hedelmän koostumuksesta yhtä paljon ajan kuin lajikkeen kysymyksen.

8. Lähes mitään siitä ei imeydy sellaisenaan

Kun terveet vapaaehtoiset söivät 300 g vadelmia, plasmasta ei voitu havaita vadelman omia polyfenoleja eikä niiden metaboliitteja lainkaan, ja kolme pääantosyaania ilmestyivät virtsaan alle 0.1% osuudella syödystä määrästä [18]. Avanteen saaneilla vapaaehtoisilla ohutsuolinesteestä saatiin takaisin noin 40% antosyaaneista ja noin 23% sanguiini H-6:sta, kun taas ellagihapon talteenotto nousi 241%:iin saannista — ulos tuli enemmän kuin sisään meni, koska ellagitanniinit hydrolysoituvat matkalla ellagihapoksi [18]. Verenkiertoon päätyy se, mitä suoliston mikrobisto niistä tekee: urolitiineja erittivät vain ne vapaaehtoiset, joilla oli paksusuoli yhä jäljellä, ja vain 7–48 tuntia syömisen jälkeen, profiileilla jotka vaihtelivat ihmisten välillä huomattavasti [18]. Neljän viikon vadelmainterventio teki sen selväksi — 25 osallistujasta 10 oli urolitiinimetabotyyppiä A, 10 metabotyyppiä B ja 5 ei tuottanut urolitiineja lainkaan, ja yli 99% plasmasta ja virtsasta mitatuista (poly)fenolimetaboliiteista oli mikrobien tuotteita eikä hedelmästä peräisin olevia yhdisteitä [19]; 839 hengen kohortissa iältään 5–90 vuotta ikääntyminen oli tärkein määrittäjä sille, mitä metabotyyppiä ihminen kantaa [20]. Omenan matriisi vetää samaan suuntaan: vakioidulla 70 mg epikatekiinilla plasman huippupitoisuus, 24 tunnin käyrän alle jäävä pinta-ala ja virtsaan erittyminen olivat kaikki korkeampia omenan flavanoliuutetta sisältävästä juomasta kuin kokonaisesta omenasoseesta, ja huippuun kuluva aika oli soseesta myöhäisempi [21].

Mitä ihmisillä on mitattu

Omena on kolmesta tutkituin ja vähiten vakuuttava. Neljäkymmentä aikuista, joiden kokonaiskolesteroli oli yli 5.2 mmol/l, söi kahdeksan viikon ajan päivittäin noin 340 g kokonaisia omenoita verrattuna sokerin ja energian osalta vakioituun omenajuomaan: kokonaiskolesteroli laski hedelmähaarassa 6.08:sta 5.89 mmol/l:aan ja nousi verrokkihaarassa 6.05:stä 6.11:een, haarojen välinen ero −0.22 mmol/l (P = 0.006), LDL:n ero −0.14 mmol/l (P = 0.031) [22]. Viisihaaraisessa, neljän viikon vaihtovuoroasetelmassa 23 vapaaehtoisella kokonainen omena laski LDL:ää suuntauksellisesti 6.7% ja omenan puristusjäännös 7.9%, samea mehu suuntauksellisesti 2.2%, ja kirkas mehu nosti LDL:ää 6.9% suhteessa kokonaisen omenan ja puristusjäännöksen haaroihin — samat omenat, tarjottuna neljällä tavalla [23]. Yhdistettynä vaikutus katoaa: 17 tutkimuksen meta-analyysi 793 osallistujalla antoi kokonaiskolesterolille −2.69 mg/dl (95% CI −5.43 – 0.04) ja LDL:lle −2.80 mg/dl (95% CI −5.78 – 0.17), kumpikaan ei merkitsevä, ja HDL laski hieman [24]; vuoden 2026 järjestelmällinen katsaus 38 ihmisinterventiotutkimuksesta löysi vain kolme keskipitkän tai pitkän aikavälin tutkimusta, joissa oli lainkaan vaikutusta rasva-arvoihin [25]. Vadelman selkein ihmislöydös on akuutti: 32 aikuisella sekä 125 g että 250 g jäisiä vadelmia, syötynä runsaasti hiilihydraatteja ja kohtalaisesti rasvaa sisältävän aamiaisen kanssa, pienensivät kahden tunnin insuliinivastetta prediabeetikkoryhmässä, ja 250 g alensi myös insuliinin huippua, glukoosin huippua ja kahden tunnin glukoosivastetta, kun taas hapetusstressin ja tulehduksen merkkiaineet eivät liikkuneet [26]. Pidempi käyttö on toinen tarina: 280 g päivässä kahdeksan viikon ajan 59 metabolisen oireyhtymän riskissä olevalla aikuisella ei tuottanut merkitsevää ryhmien välistä eroa missään antropometrisessa tai metabolisessa muuttujassa, 92.8% hoitomyöntyvyydellä [27]. Muoto merkitsee tässäkin — 58 aikuista, joille annettiin 266 g, 125 kcal esiannokset vakioituina painon, energian, energiatiheyden ja syömisnopeuden osalta, söivät kokonaisen omenan jälkeen seuraavalla aterialla 15% vähemmän kuin ilman esiannosta ja vähemmän kuin omenasoseen tai kumman tahansa mehun jälkeen [28].

Mitä ei ole osoitettu

Omenalle, omenan polyfenoleille, vadelmalle, ellagitanniineille tai urolitiineille eikä ruusunmarjalle ole yhtään Euroopassa hyväksyttyä terveysväitettä. C-vitamiini on ainoa hyväksytty reitti, ja se kuuluu vitamiinille eikä yhdellekään näistä kolmesta kasvista. Ruusunmarjan maine nojaa niveltutkimuksiin, joissa ei testattu hedelmää eikä mehua: keskeisessä meta-analyysissä yhdistettiin tutkimuksia, joissa annettiin 5 g kuivattua ruusunmarjajauhetta päivässä siemenineen, kuukausien ajan kapseleina [29], eikä ruusunmarjamehusta ole yhtään kliinistä tutkimusta. Omenalla verenpainetta on mitattu toistuvasti, eikä se ole liikkunut käytännössä yhdessäkään tutkimuksessa — yhdistetty systolinen −0.44 mmHg (95% CI −2.22 – 1.33), diastolinen −0.34 mmHg (95% CI −1.52 – 0.84) — ja C-reaktiivinen proteiini yhdistyi standardoituna keskiarvoerona −0.03 (95% CI −0.34 – 0.28) [24]. Vuoden 2026 katsaus päättelee suoraan, ettei näyttöpohja riitä lopullisiin johtopäätöksiin ja että glukoosi- ja verisuonisignaalit näkyvät pääasiassa lyhytkestoisissa tutkimuksissa [25].

Turvallisuus ja kenen tulisi olla varovainen

Kaikkia kolmea on siedetty hyvin suurina määrinä edellä kuvatuissa tutkimuksissa — 340 g omenaa päivässä kahdeksan viikon ajan [22], 550 g päivässä neljän viikon ajan [23] ja 280 g vadelmia päivässä kahdeksan viikon ajan 92.8% hoitomyöntyvyydellä [27] — eikä yhdellekään niistä ole määritetty ylintä saantirajaa. Yhdistetyissä ruusunmarjajauhetutkimuksissa haittatapahtumat olivat lieviä eivätkä eronneet lumelääkkeestä, pääasiassa ruoansulatuskanavan vaivoja ja refluksia molemmissa haaroissa [29]. Kaksi asiaa kannattaa tietää erikseen. Kahden omenan tutkimuksessa kirjattiin seerumin virtsahappopitoisuuden nousu (P = 0.020) [22]; omenan sokeriprofiilissa vallitsee fruktoosi, ja fruktoosi nostaa uraattia, mikä merkitsee kaikille kihtiä sairastaville. Ja kaikki kolme ovat mehuina selvästi happamia — kaupallisista omenamehuista mitattiin pH 3.38–3.47 [15] ja puristetusta ruusunmarjamehusta pH 3.45 [16] — joten happamia juomia koskevat tavanomaiset ohjeet pätevät. Omena, vadelma ja ruusunmarja kuuluvat kaikki ruusukasvien heimoon (Rosaceae); yksikään kolmesta ei ole Euroopan unionissa pakollisesti ilmoitettava allergeeni.

Lähteet

1. Medveckienė B, Kulaitienė J, Jarienė E, Vaitkevičienė N, Hallmann E. Carotenoids, polyphenols, and ascorbic acid in organic rosehips (Rosa spp.) cultivated in Lithuania. Applied Sciences. 2020;10(15):5337. doi:10.3390/app10155337
2. Medveckienė B, Kulaitienė J, Levickienė D, Hallmann E. The effect of ripening stages on the accumulation of carotenoids, polyphenols and vitamin C in rosehip species/cultivars. Applied Sciences. 2021;11(15):6761. doi:10.3390/app11156761
3. Chwil M, Matraszek-Gawron R, Kostryco M. Rubi idaei fructus as a source of bioactive chemical compounds with an important role in human health and comparison of the antioxidant potential of fruits and juice of three repeat-fruiting Rubus idaeus L. cultivars. Metabolites. 2023;13(11):1124. doi:10.3390/metabo13111124
4. Chwil M, Matraszek-Gawron R, Kostryco M, Różańska-Boczula M. Nutritionally important pro-health active ingredients and antioxidant properties of fruits and fruit juice of selected biennial fruiting Rubus idaeus L. cultivars. Pharmaceuticals. 2023;16(12):1698. doi:10.3390/ph16121698
5. Arnold M, Gramza-Michalowska A. Recent development on the chemical composition and phenolic extraction methods of apple (Malus domestica) — a review. Food and Bioprocess Technology. 2024;17:2519–2560. doi:10.1007/s11947-023-03208-9
6. Al-Yafeai A, Bellstedt P, Böhm V. Bioactive compounds and antioxidant capacity of Rosa rugosa depending on degree of ripeness. Antioxidants. 2018;7(10):134. doi:10.3390/antiox7100134
7. Gal TE, Borsai O, Tulcan C, et al. Evaluation of total phenols, flavonoids, and antioxidant activity in the peel and flesh of old apple cultivars. Foods. 2026;15(18):3285. doi:10.3390/foods15183285
8. Klewicka E, Sójka M, Klewicki R, Kołodziejczyk K, Lipińska L, Nowak A. Ellagitannins from raspberry (Rubus idaeus L.) fruit as natural inhibitors of Geotrichum candidum. Molecules. 2016;21(7):908. doi:10.3390/molecules21070908
9. Marino M, Gardana C, Rendine M, Klimis-Zacas D, Riso P, Porrini M, Del Bo' C. Nutritional and phytochemical characterization of freeze-dried raspberry (Rubus idaeus): a comprehensive analysis. Foods. 2024;13(7):1051. doi:10.3390/foods13071051
10. Beekwilder J, Jonker H, Meesters P, Hall RD, van der Meer IM, de Vos CHR. Antioxidants in raspberry: on-line analysis links antioxidant activity to a diversity of individual metabolites. Journal of Agricultural and Food Chemistry. 2005;53(9):3313–3320. doi:10.1021/jf047880b
11. Szymanowska U, Baraniak B, Bogucka-Kocka A. Antioxidant, anti-inflammatory, and postulated cytotoxic activity of phenolic and anthocyanin-rich fractions from Polana raspberry (Rubus idaeus L.) fruit and juice — in vitro study. Molecules. 2018;23(7):1812. doi:10.3390/molecules23071812
12. Lebedev VG, Lebedeva TN, Vidyagina EO, Sorokopudov VN, Popova AA, Shestibratov KA. Relationship between phenolic compounds and antioxidant activity in berries and leaves of raspberry genotypes and their genotyping by SSR markers. Antioxidants. 2022;11(10):1961. doi:10.3390/antiox11101961
13. Sójka M, Macierzyński J, Zaweracz W, Buczek M. Transfer and mass balance of ellagitannins, anthocyanins, flavan-3-ols, and flavonols during the processing of red raspberries (Rubus idaeus L.) to juice. Journal of Agricultural and Food Chemistry. 2016;64(27):5549–5563. doi:10.1021/acs.jafc.6b01590
14. Sójka M, Nowakowska A, Hejduk A. Influence of enzymatic clarification, filtration, and pasteurization on ellagitannin and anthocyanin content in raspberry juices. European Food Research and Technology. 2024;250(1):351–359. doi:10.1007/s00217-023-04376-w
15. Rydzak L, Kobus Z, Nadulski R, et al. Analysis of selected physicochemical properties of commercial apple juices. Processes. 2020;8(11):1457. doi:10.3390/pr8111457
16. Cendrowski A, Przybył JL, Studnicki M. Physicochemical characteristics, vitamin C, total polyphenols, antioxidant capacity, and sensory preference of mixed juices prepared with rose fruits (Rosa rugosa) and apple or strawberry. Applied Sciences. 2024;14(1):113. doi:10.3390/app14010113
17. Peña F, González F, Jiménez-Aspee F, Bustamante L, Ruiz A. Stability of bioactive compounds and antioxidant activity in rosehip juice (Rosa spp.). Molecules. 2024;29(11):2448. doi:10.3390/molecules29112448
18. González-Barrio R, Borges G, Mullen W, Crozier A. Bioavailability of anthocyanins and ellagitannins following consumption of raspberries by healthy humans and subjects with an ileostomy. Journal of Agricultural and Food Chemistry. 2010;58(7):3933–3939. doi:10.1021/jf100315d
19. Zhang X, Sandhu A, Edirisinghe I, Burton-Freeman BM. Plasma and urinary (poly)phenolic profiles after 4-week red raspberry (Rubus idaeus L.) intake with or without fructo-oligosaccharide supplementation. Molecules. 2020;25(20):4777. doi:10.3390/molecules25204777
20. Cortés-Martín A, García-Villalba R, González-Sarrías A, Romo-Vaquero M, Loria-Kohen V, Ramírez-de-Molina A, Tomás-Barberán FA, Selma MV, Espín JC. The gut microbiota urolithin metabotypes revisited: the human metabolism of ellagic acid is mainly determined by aging. Food & Function. 2018;9(8):4100–4106. doi:10.1039/c8fo00956b
21. Hollands WJ, Hart DJ, Dainty JR, Hasselwander O, Tiihonen K, Wood R, Kroon PA. Bioavailability of epicatechin and effects on nitric oxide metabolites of an apple flavanol-rich extract supplemented beverage compared to a whole apple puree: a randomized, placebo-controlled, crossover trial. Molecular Nutrition & Food Research. 2013;57(7):1209–1217. doi:10.1002/mnfr.201200663
22. Koutsos A, Riccadonna S, Ulaszewska MM, et al. Two apples a day lower serum cholesterol and improve cardiometabolic biomarkers in mildly hypercholesterolemic adults: a randomized, controlled, crossover trial. American Journal of Clinical Nutrition. 2020;111(2):307–318. doi:10.1093/ajcn/nqz282
23. Ravn-Haren G, Dragsted LO, Buch-Andersen T, et al. Intake of whole apples or clear apple juice has contrasting effects on plasma lipids in healthy volunteers. European Journal of Nutrition. 2013;52(8):1875–1889. doi:10.1007/s00394-012-0489-z
24. Kim SJ, Anh NH, Jung CW, et al. Metabolic and cardiovascular benefits of apple and apple-derived products: a systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials. Frontiers in Nutrition. 2022;9:766155. doi:10.3389/fnut.2022.766155
25. Del Bo' C, Martini D, Giancristofaro A, Rendine M, Marino M, Casiraghi MC, Riso P. Apples and apple-based products in the modulation of cardiometabolic and functional markers: a systematic review of human intervention studies. Food & Function. 2026. doi:10.1039/d5fo05460e
26. Xiao D, Zhu L, Edirisinghe I, Fareed J, Brailovsky Y, Burton-Freeman B. Attenuation of postmeal metabolic indices with red raspberries in individuals at risk for diabetes: a randomized controlled trial. Obesity. 2019;27(4):542–550. doi:10.1002/oby.22406
27. Franck M, de Toro-Martín J, Garneau V, Guay V, Kearney M, Pilon G, Roy D, Couture P, Couillard C, Marette A, Vohl M-C. Effects of daily raspberry consumption on immune-metabolic health in subjects at risk of metabolic syndrome: a randomized controlled trial. Nutrients. 2020;12(12):3858. doi:10.3390/nu12123858
28. Flood-Obbagy JE, Rolls BJ. The effect of fruit in different forms on energy intake and satiety at a meal. Appetite. 2009;52(2):416–422. doi:10.1016/j.appet.2008.12.001
29. Christensen R, Bartels EM, Altman RD, Astrup A, Bliddal H. Does the hip powder of Rosa canina (rosehip) reduce pain in osteoarthritis patients? — a meta-analysis of randomized controlled trials. Osteoarthritis and Cartilage. 2008;16(9):965–972. PMID 18407528